Pelaajien valinta 2018

Vuoden perhepeli

Vuoden perhepeli 2018

Azul (Michael Kiesling | Enigma 2018)

Azul

Portugalissa innostuttiin maurien azulejos-laatoista 1500-luvulla kuningas Emanuel I:n myötä. Laatat päätyivät vuonna 2017 Azul-lautapelin koristeeksi. Teema on pinnallinen – kuin kaakelilaatta seinällä – mutta peli on kaunis. Tavoitteena on kerätä omalle seinälle laattoja sellaisina yhdistelminä, että pisteitä kertyy mahdollisimman paljon. Vuorovaikutusta pelaajien kesken on myös mukana: laattoja valitaan yhteisestä tarjonnasta ja valitsemalla sopivasti, joku toinen voi joutua ottamaan runsaat miinuspisteet takaavan laattakasan.

Palkintoraadit ovat Azulista pitäneet: peli on voittanut tähän mennessä muun muassa Spiel des Jahresin, As d’Orin, Deutscher Spiele Preisin ja Mensa Selectin. Pelaajien valinta -raadin mielestä Azul erottuu edukseen koukuttavan pelimekaniikkansa vuoksi: laattojen valitseminen ja asettelu on yksinkertaisen kiehtovaa. Laattojen miellyttävä näppituntuma lisää osaltaan pelin vetovoimaa.


Vuoden harrastajapeli

Vuoden harrastajapeli 2018

1918: Veli veljeä vastaan (Antti Lehmusjärvi | Linden Lake Games 2018)

1918: Veli veljeä vastaan

Vuoden 1918 tapahtumat näkyivät lautapeleissä vuonna 2018 vahvasti, aiheesta ilmestyi useampikin peli. Antti Lehmusjärven luomus on näkynyt prototyyppinä Suomen lautapeliseuran tapahtumissa jo vuosien ajan, mutta tässäkin juhlavuosi sai aikaiseksi joukkorahoitetun julkaisun. Peli asettaa punaiset ja valkoiset vastakkain korttivetoiseen sotapeliin, jossa todelliset historialliset tapahtumat tulevat osaksi peliä, sitomatta pelaajien käsiä kuitenkaan liiaksi historian kulkuun.

Raati haluaa kiittää kaikkia aihetta peleissä käsitelleitä suunnittelijoita. Historian kipeämmätkin aihepiirit soveltuvat lautapelien aiheiksi, kunhan käsittely on kunnioittavaa. 1918: Veli veljeä vastaan nousi raadin listalle, koska peli herätti mielenkiintoa myös sotapelinoviiseissa: kiinnostava aihe, laadukas toteutus ja riittävä yksinkertaisuus tekevät pelistä toimivan paketin.


Vuoden peliteko

Vuoden peliteko 2018

Helmet-kirjastot lautapelien tuomisesta kirjastoihin

HelmetVuoden peliteko myönnetään pääkaupunkiseudun kirjastoille, jotka ovat hankkineet kokoelmiinsa runsaan ja asiantuntevan valikoiman lautapelejä. Helmet-kirjastojen valikoimista Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla löytyy jo yli tuhat peliä alan klassikoista tuoreimpiin menestyksiin. Kirjastot ovat tehneet lautapelaamisesta helppoa ja houkuttelevaa ja kannustaneet harrastuksen pariin uusia ihmisiä.

Raati kiittää Helmet-kirjastoja siitä, että se on edelläkävijänä tehnyt lautapeleistä suositun osan kirjastoja. Monet muutkin maamme kirjastot ovat jo lähteneet seuraamaan Helmet-kirjastojen esimerkkiä, ja tätä kehitystä raati haluaa iloisesti kannustaa.


Vuoden peliteko kunniamaininta

Vuoden peliteko -kunniamainta 2018

Tasavallan presidentti Sauli Niinistölle huutopussi-lausunnosta

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kertoi tammikuussa  juhlistavansa vaalivoittoa pelaamalla läheistensä kanssa huutopussia.

”Kortti- ja lautapelit sopivat kaikille. Kun valtakunnan vakavasti otettavin herrasmies kertoi peliharrastuksestaan, tämä oli siitä tärkeä muistutus”, toteaa Pelaajien valinta -raadin puheenjohtaja, kirjailija Joonas Konstig.


Vuoden perhepeli finalisti 2018Vuoden perhepeli -finalistit

Blue Lagoon (Reiner Knizia | Amo 2018)

Blue Lagoon

Tyynenmeren saarille sijoittuva Blue Lagoon muistuttaa mestarisuunnittelija Reiner Knizian aikaisempaa Aavikon karavaanit -peliä. Pelaajat rakentavat nappuloistaan ketjuja yrittäen saavuttaa monta erilaista tavoitetta: vierailla saarilla, muodostaa pitkä ketju, saada enemmistöjä saarille ja kerätä esineitä sekä eri lajeja että paljon samanlaisia. Kaikkea ei tietenkään ehdi. Pelissä on kaksi aikakautta, joiden välillä lauta nollataan, vain osa nappuloista jää laudalle seuraavan aikakauden alkua varten.

Raadin mielestä Blue Lagoon on viehättävä, säännöiltään miellyttävän yksinkertainen ja nopeudessaan koukuttava. Kun pelaajat tietävät, mitä tekevät, siirrot seuraavat toisiaan ripeästi ja pelissä on erinomainen flow. Laudan nollaus pelin keskellä on pieni lepohetki kiivastahtisessa pelissä ja hyvä aika miettiä, mihin suuntaan peliä seuraavaksi viedä.

Gemblo (Justin Oh | Lautapelit.fi 2018)

Gemblo

Laattapeli Gemblossa kyse on kuusikulmioista. Pelilauta on kuusikulmio, sen ruudut ovat kuusikulmioita ja nappulat muodostuvat vierekkäisistä kuusikulmioista. Tavoite on yksinkertainen: omat nappulat pitää saada pelattua laudalle. Ainoa rajoitus on, että kaksi omaa nappulaa ei saa koskettaa, vaan niiden on oltava tismalleen yhden ruudun päässä toisistaan. Tämä yksinkertainen sääntö yhdistettynä siihen, että muutkin pelaajat yrittävät samaa yhtä aikaa, tekee onnistumisesta vaikeaa.

Raadin mielestä Gemblo on mukavan helposti lähestyttävä, ollakseen kuitenkin puhdas strategiapeli vailla satunnaiselementtejä. Pisteitä peli saa myös joustavasta toimivuudesta eri pelaajamäärillä: peliin sopii ongelmitta kaksi, kolme, neljä tai kuusi pelaajaa; viisinpelikin onnistuu, mutta on kömpelömpi. Kun pelaajia on täydet kuusi, tarkat suunnitelmatkaan eivät auta, kun omia kuvioita sotkee viisi muuta pelaajaa.

Majesty (Marc André | Enigma 2017)

Majesty

Pelaajille on tarjolla jono kortteja, josta voi ostaa omaan valtakuntaan kansalaisia. Pelatut kortit tuottavat sitten pisteitä erilaisin tavoin: osa hyötyy siitä, että samanlaisia kortteja on paljon, osa taas antaa bonuksia toisenlajisten korttien perusteella. Mukana on myös ritareita, joilla voi vähän hyökkäillä vastapelaajien valtakuntiinkin ja varuskuntia, jotka suojaavat näiltä hyökkäyksiltä. Teemaltaan peli on hyvin ohut, mutta toteutus on toimiva.

Raadin mielestä Majesty toimii oivallisesti perhepelinä. Valinnat ovat melko yksinkertaisia, mutta eri tavoitteiden vuorovaikutus tekee pelistä mielenkiintoisen. Peli on parhaimmillaan, kun pelaajia on kolme tai neljä; vain kahdella pelaajalla Majesty ei näytä parhaita puoliaan.


Vuoden harrastajapeli -finalisti

Vuoden harrastajapeli -finalistit

Exit-pelit (Inka ja Markus Brand | Lautapelit.fi 2018)

Exit

Pakohuoneet ovat olleet yksi viime vuosien merkittävimmistä peli-ilmiöistä. Oikeat pakohuoneet ovat yleistyneet valtavasti ja lautapeliversioitakin on nähty. Kansainvälisesti palkitun Exit-sarjan pelit ovat mallikelpoisia esimerkkejä pakohuonepeleistä. Aikaa on tunti ja tavoitteena on ratkaista pelin arvoitukset ja puzzlet pähkäilemällä ja ajattelemalla luovasti – monet ratkaisut edellyttävät laatikon ulkopuolista ajattelua ja monipuolista älynlahjojen käyttämistä.

Raadin mielestä Exit-sarja (toistaiseksi suomennettu Hylätty mökki, Salainen laboratorio ja Faaraon hautakammio) edustaa suomennettujen pakohuonepelien parhaimmistoa. Pelien kertakäyttöisyys on miinus, mutta vaikka pelissä kannustetaan leikkelemään ja taittelemaan kortteja pulmia ratkottaessa, sopivalla kopiokoneen käyttämisellä pelin pystyy pitämään pelikelpoisena ja antamaan jollekin toiselle pelattavaksi. Hyvän pakohuonepelin tarjoama elämys on vastineeksi verraton.

Photosynthesis (Hjalmar Hach | Lautapelit.fi 2018)

Photosynthesis

Puut vaativat kasvaakseen auringonvaloa. Photosynthesis-pelissä pelaajien tehtävänä on kasvattaa puita mahdollisimman suuriksi ja lopulta kaataa ne pisteiksi. Kasvaminen edellyttää valoa, jota saa pelilautaa kiertävästä auringosta – olettaen, että omien puiden edessä ei ole korkeampia puita varjostamassa. Photosynthesis on strategista metsän hallintaa, jossa valo ja varjo ovat keskeisiä työkaluja kamppailtaessa elintilasta ja kasvumahdollisuuksista.

Raadin mielestä Photosynthesis on hieman yllättävä peli: kolmiulotteiset pahvipuut luovat kuvaa leppoisasta perhepelistä, mutta kun peliä lähemmin tarkastelee, siinä ei olekaan pehmentäviä satunnaiselementtejä. Photosynthesis onkin raaka strategiapeli, jossa menestyminen edellyttää aivoilta laskentakapasiteettia ja ajatustyötä. Tällaisia pelejä ei suomeksi liikaa julkaista, joten Photosynthesis on erittäin tervetullut julkaisu.

Santorini (Gordon Hamilton | Maki A/S)

Santorini

Kreikkalaiset jumalat ovat kilpasilla. Santorini on abstrakti lautapeli, jossa rakennellaan pelilaudalle kolmikerroksisia rakennuksia. Tavoitteena on saada toinen omista rakentajista nostettua laudan kolmanteen kerrokseen, mutta sepä ei olekaan niin yksinkertaista: juuri kun saat kolmannen kerroksen rakennettua ja olet valmiina kipuamaan sinne, vastapelaaja säntää paikalle ja kruunaa talon katolla, joka estää kolmanteen kerrokseen nousemisen. Pelin uudelleenpeluuarvo on taattu, kiitos kymmenien erikoisvoimakorttien, jotka antavat pelaajille sääntöjä rikkovia erikoisvoimia – korttien erilaisten yhdistelmien kokeileminen tarjoaa loputtomasti viihdettä.

Raadin mielestä Santorini on parhaimmillaan kaksinpelinä ja siksi sen paikka on harrastajapelien listalla eikä perhepelien listalla. Vaikeusasteensa puolesta se voisi olla perhepelikin, mutta pelissä on myös syvyyttä totiseenkin kilvoitteluun. Erikoisvoimilla pelistä tulee kiinnostava, loputtoman vaihteleva; ilman kortteja peli on vakavampi strategiapeli. Molemmin tavoin peli on kaunis, kiinnostava ja kokeilemaan houkutteleva.

Space Freaks (Max Wikström | Lautapelit.fi 2017)

Space Freaks

Avaruusfriikkien kamppailut ovat mukavalla tavalla vanhanaikaista lautapelaamista. Pelaajat rakentavat irtoruumiinosista itselleen avaruusfriikin, joka kloonataan kolmeen kertaan ja sitten kloonit heitetään areenalle taistelemaan. Kuolema ei klooneja pysäytä: sitten vain kloonataan uusi soturi. Taisteluja siivittävät satunnaistapahtumat ja friikkejä koottaessa on paljon mahdollisuuksia erilaisille strategioille. Itse taisteleminen on mukavan yksinkertaista, nopeaa ja sopivasti tuuritonta, koska siihen ei sisälly noppien heittelyä laisinkaan.

Raadin mielestä Space Freaks on hauska, yllättävä, kiivastahtinen ja vailla turhia hengähdystaukoja. Pelimekaniikka kannustaa aktiiviseen toimimiseen jumittavan asemasodan sijasta. Friikkien kokoaminen osista tuo uudelleenpeluuarvoa, kun eri osilla ja aseilla saa mukavasti erilaisia lähestymistapoja taisteluihin.


Tuomaristo

Palkinnon tuomaristo koostuu suomalaisista lautapelibloggaajista ja -vloggaajista. Tuomaristo voi kutsua joukkoonsa uusia jäseniä mielensä mukaan.

Vuonna 2018 tuomaristoon kuuluivat:

Raadin puheenjohtajana toimi vuonna 2018 Joonas Konstig.

Lisätietoja palkinnosta antavat:

  • Mikko Saari (Tampere) / 041-4690914 / mikko@lautapeliopas.fi
  • Kai Saarto (Turku) / 050-5249013 / kai.saarto@gmail.com
  • Joonas Konstig (Espoo) / konstigblog@gmail.com
  • Miira Hartemo (Vantaa) / miira_auroora@hotmail.com
  • Tero Hyötyläinen (Vantaa) / 040-3446875 / tero.hyotylainen@gmail.com